Rantalepän rungolla

Sulje silmäsi. Kuuntele omaa hengitystäsi. Anna kehosi rentoutua.

Kuvittele tuulinen, viileän aurinkoinen kevätpäivä pienen, mutta vuolaan kosken rannalla. Aivan veden rajassa kasvaa leppä. Se ei ole mikään kaunis puu, mutta se on kasvanut koskenrantakiveä vasten mutkalle kuin istuimeksi tai keinuhevoseksi. Kuvittele istuvasi sille. Tuntuu luontevalta kietoa kädet karhean rungon ympärille ja painaa korva sitä vasten. Aseta hengityksesi puun keveän huojunnan tahtiin. Hyvin hiljaa se keinuu ja sinä hengität yhdessä sen kanssa.

Tuulenpuuskan tullessa kuulevat korkeuksiin kurottavat latvaoksat sen kahinan ensin. Lepän latvuksessa soi ja runkoa pitkin ääni laskeutuu sinun kuuluviisi. Se on uljasta musiikkia.

Lepän juuret ovat syvällä kosken kivikkoisen pohjan alla. Kevään vesien jyly nousee juurista runkoon tuulta vastaan. Näin sinussa soi luonnon musiikki. Voit hetken olla taivaallisen kanteleen kaikukoppa.

Anna tämän keväisen musiikin huuhtoa pois kaikki ruumista ja mieltä kiristävä jännitys.