Katedraalin rauhasta

Salisbury on kaunis pieni kaupunki, jonka huomattavin nähtävyys on keskiaikainen goottilainen katedraali. Sen avaralta, pylväskäytävin kehystetyltä sisäpihalta löydän pysähtyneen hiljaisuuden, joka tuntuu raivaavaan mieleenikin uutta tilaa. Asiat loittonevat, hiljaisuus koskettaa niin sisältä kuin ulkoakin. Sellaisena on hyvä astua kirkon avoimesta ovesta sisään. Vanha naurava mies, kuin katedraalin tonttu tai haltia, rahastaa pääsymaksun, ja kirkko ottaa valollaan, korkeudellaan ja juhlallisuudellaan vastaan.

Kuulen että kyseessä on Englannin suurin katedraali ja se on rakennettu 1200 luvulla. Katselen lasivitriineissä olevia pienoismalleja, jotka kertovat kirkon rakennustyöstä ja keskiaikaisesta elämästä. Äkkiä vieressäni seisonut turisti remahtaa nauruun ja näyttää sormellaan jotain. Viiden sentin mittaisten, pikkuriikkisiä arkiaskareitaan suorittavien ihmisten keskelle on pudonnut pieni hehkulamppu, viesti tulevilta vuosisadoilta, ufo.

Jossain valtaisan katedraalin osassa hymisee rukoushetki. Pysähdyn odottamaan, etten kulkemisellani häiritse harrasta tunnelmaa. Menneiden vuosisatojen piispojen leposijat, seinien monimuotoiset ornamentit, lasimaalausikkunat, seinälaatat, joissa vanhalla englannilla kirjoitettuja lauseita, joita en ymmärrä… Kaikki tämä piirtelee mieleeni hatarasti toisiinsa liittyviä kuvia.

Kiven hiljaisuuteen

Salisburyn kaupungin ulkopuolella on moottoriteiden risteämä niitty, lammaslaidun, jonka keskellä seisoo järkähtämätön, pysähtynyt näky: Stonehengen muinainen kivimonumentti, sen ympäri kiertävä polku, hitaasti liikkuva turistijono. Excuse me! voitko ottaa minusta valokuvan . Pyynnön esittää hymyilevä japanilaisnainen, taustalla ikiaikaiset kivipaadet.

Stonehengen historia on arvoituksellinen ja sitä on kautta aikojen tutkittu ja tulkittu. Tutkimusten mukaan se on rakennettu kolmessa vaiheessa alkaen 3100-luvulla eKr. Ensin on paikalla ollut syvä oja, maavalliympyrä ja sen sisäpuolella 56 nk. Aubreyn aukkoa. Näissä löytäjänsä mukaan nimetyssä aukossa on aikanaan ollut puutolpat. Samantyyppiseen rakennelmaan voi tutustua kolmen kilometrin päässä Woodhengessä . Ajan viemät puut on siellä korvattu betonimerkeillä, mutta sekin 2300 eKr. rakennettu muistomerkki kannattaa käydä katsomassa.

Myöhemmät rakennusvaiheet toivat paikalle kivikehät ja mystiset kaivannot kivikehien ympärille. Alkeellisin konstein vähintään 30 km päästä Walesin vuoristosta rahdatuista jopa 50 tonnia painavista kivipaasista on pystyssä enää osa. Niitä makaa kaatuneena nurmikossa ja oletettavasti niitä on viety myös rakennuskiviksi muualle.

Ulompi kahdesta kivikehästä on halkaisijaltaan 30 metriä. Jokaisen kiviparin päällä on ollut kivitapein liitetty poikittainen kivi. Molempien kehien sisäpuolella on kehä pienemmistä kivistä. Aivan keskimmäisenä on laakea alttarikivi. Kiviä on ollut kaikkiaan 135.

Monet arkeologit ovat arvelleet druidien rakentaneen Stonehengen, toiset uskovat neoliittisen ja pronssikauden kansojen olleen asialla. Roomalaisen, egyptiläisen ja foinikialaisen arkkitehtuurin piirteitä tutkijat ovat myös olleet näkevinään. Joka tapauksessa rakennelman suunnittelijat ovat olleet hyvin perillä geometriasta ja tähtitieteestä.

Onko Stonehenge ollut uskonnollisten rituaalien muinainen tapahtumapaikka? Vielä viimeaikoina, vuoteen 1985 asti viettivät vapaamuurarit kevätpäivän tasauksen juhlaa kivikehissä. Harppu ja trumpettimusiikki soivat ja rukouslaulu hymisi. Tapahtuma lopulta kiellettiin, kun pelättiin monumentin kärsivän juhlinnasta.

Onko Stonehenge alkeellinen astrologinen kalenteri? Tällaiset arvelut ovat saaneet tutkijoiden piirissä yhä enemmän uskottavuutta. Stonehengessä on seurattu auringon ja kuun liikkeitä, seurattu vuodenaikojen vaihteluita ja ennustettu kuunpimennyksiä.

Rakennelman keskiviiva osoittaa koilliseen, josta aurinko nousee kesäpäivän seisauksen aikaan. Kivet on sijoitettu niin, että ne muodostivat tähtäyslinjan auringon nousu ja laskukohtiin tiettyinä päivinä. Aubryn aukkoja arvellaan käytetyn kuun liikkeiden seuraamiseen siirtämällä puisia tai kivisiä merkkejä aukolta toiselle.

Sama jumalainen aurinko nousee ja laskee tämänkin päivän ylle. Sama kuu kuljettaa lainavaloaan yötaivaalle ensikin yönä. Samojen lakien alaisena luonto herää, kasvaa ja kuihtuu. Sama äärettömyyden rytmi ja hiljaisuus kutsuu ihmistä toteuttamaan oman osansa tästä huikeasta näytelmästä.

Ja äkkiä voi syntyä ajan ja paikan välille silta. Sekunnin murto-osasta kahden ajatuksen välissä löytyy ikuisuus , sanovat mystikot toinen toistaan lainaten.

Alkuun