Etusivulle

Yhteystiedot
Graafinen suunnittelu
Kuvitettu juttu
Kurssit
Rentoutusta
cv
Linkit

 

Kesäpäivä  
Hiljaista valoa Hiljaista valoa
Pieni aikamatka Pieni aikamatka
Matkalla uniin

 

Minun nimiseni talo

Kesäpäivä

 

 

 

Auton ikkunasta näen mennessäni miten kaikki kukkii. Juuri nyt on maailma maalattu tuhansin herkin ja vahvoin sävyin. Sitten vihreys tasoittuu. Se kypsyy äkkiä kesäksi. Kotiin päästyäni olen avaamaisillani telkkarin. Se toimii yleensä hyvin pääntyhjentäjänä. Se nollaa työpäivän jälkeen harottavat ajatukset. Kesäpäivä ei kumminkaan päästä lempeää otettaan minusta. Se hymyilee olohuoneen hiukan pölyisen ikkunaruudun läpi. Pikkuinen pihatilkku odottaa minua. Se on kurjan ja surullisen näköinen. Olenkin pitkään ollut ikään kuin en sitä ollenkaan huomaisi.

- En ehdi juuri nyt, olen ajatellut. - On rästissä tärkeämpää tekemistä. Ruoho on kasvanut alkukesän vihreällä vimmalla. Voikukka on hyvässä maassa aivan villiintynyt. Sen kultaiset kukat ja sitten viimein kevyet puhalluspallot valtaavat tämänkin aarin. Menneinä vuosina olen istuttanut jotain ja nyt sekin harmittaa. Syreeni kukkii ahtaasti seinänvieressä ja vaahtera on kohta aivan liian suuri pikkuiseen pihaani. Minä en ole sittenkään osannut.

Yhtenäkin kesänä muokkasin kasvimaan hyvissä ajoin ja taputtelin tillin ja timjamin siemenet rakkaudella mullan alle. Ajattelin taas sinä kesänä osata, ehtiä ja jaksaa. Mikä lie kumminkin vei ajatukset muualle. Kasvimaa jäi ajallaan kastelematta, rikkaruohot kitkemättä. Sen valtasivat pienet taivaansiniset lemmikit. Ja seuraavaksi oli orvokkien kesä. Yhtenä keväänä kasvatin ikkunanlaudallani kurkuntaimia. Tietysti nekin kohtalokkaalla hetkellä unohdin ja hyvään alkuun ehtineet taimet kuolivat. Harmistuneena kopistin purkeista mullat kasvimaahan. Loppukesällä koin aikamoisen yllätyksen, kun ensimmäinen kaunis keltainen kurkunkukka vilkutti minulle silmää savikkatarhastani. Toinen, kolmas, neljäs Kuin pienet lyhdyt ne siellä syttyivät ja sammuivat. Kuihduttuaan ne syntyivät uudelleen pieniksi makeiksi kurkuiksi. Noin onnettomankin yrityksen taivas palkitsi! Nuo ensimmäiset ikinä kasvattamani avomaankurkut olivat aivan täydellisiä. Ei niin ihania saa kaupasta mistään.

Tänään onkin puutarhapäivä, minä urheasti päätän. Mieleni nöyrtyy ja aukaisen oveni kesälle.

Alkuun